Lars Sonck ei ollut tyytyväinen suunnittelemansa Mikaelin kirkon ulkokuoreen.
Mikaelin kirkko on jokaiselle portsalaiselle tuttu. Monien turkulaisten mielestä se on Turun kaunein kirkko. Lasten mielestä se muistuttaa prinsessan linnaa. Tuntuu oudolta, ettei kirkon suunnittelija, Lars Sonck, itse ollut kovin tyytyväinen piirtämäänsä kirkkoon. Miksi ei?
Ehkäpä syy löytyy siitä, että piirtäessään kirkon Lars oli vasta 23-vuotias, ei vielä valmis arkkitehti. Hän osallistui Mikaelin kirkon suunnittelukilpailuun ollessaan vielä arkkitehtiopiskelija. Kilpailuun osallistui myös hänen opettajiaan. Paineet mahtoivat olla kovat. Lars voitti kilpailuun, mutta olisi halunnut tehdä suunnitelmaansa paljon muutoksia.
Kaikkiin muutoksiin ei kuitenkaan suostuttu, ja arkkitehti alkoi karsastaa omaa kirkkoaan. Jopa niin paljon, että Turussa käydessään hän käski taksinkuljettajan kiertämään Mikaelin kirkon kaukaa. Mikäli kirkon ohittamista ei voitu välttää, Lars sulki tiiviisti silmänsä kun kirkon fasadi tuli näkyviin. On väärin sanoa että koko kirkko olisi ollut Larsille pettymys. Kirkon interiööriin hänen sanotaan olleen hyvinkin tyytyväinen, mutta kirkon fasadin uusgoottilainen tyyli ei enää miellyttänyt häntä.
Sonck sukunsa väripilkkuna
Lars Sonck oli isoisosetäni ja ehdottomasti yksi sukunsa väripilkuista. Lars Sonck syntyi Kälviällä vuonna 1870 monilapsiseen pappisperheeseen. Perhe muutti pian Ahvenanmaalle. Lars opiskeli Turussa ja Helsingissä, mutta hänen sydämensä ei koskaan jättänyt Ahvenanmaata. Ahvenanmaalla hänen sukulaisiaan asuu edelleen.
Lars opiskeli Turun ruotsinkielisessä reaalilyseossa, josta valmistui vuonna 1888. Tämä jälkeen hän jatkoi Turun teollisuuskoulussa, ja vuonna 1890 aloitti arkkitehdin opintonsa Helsingin teknillisessä korkeakoulussa. Larsin ura lähti käyntiin vauhdilla, kun hän vuonna 1893 voitti suunnittelukilpailun, jonka voittajasta kaavailtiin Mikaelin kirkkoa. Mikaelin kirkon jälkeen Lars voitti toisenkin merkittävän suunnittelukilpailun, jossa haettiin piirroksia Tampereen tuomiokirkon rakentamista varten. Uransa aikana hän suunnitteli myös Helsingin Kallion kirkon, nykyisen presidentin kesäasunnon Kultarannan sekä yksityisasuntoja, kuten Sibeliuksen Ainolan.
Iloista seuraelämää Ahvenanmaalla
Lars piirsi luonnollisesti huvilan myös itselleen. Huvila, jota kutsutaan Lasses Villaksi, rakennettiin Ahvenanmaalle. Lasses Villassa Lars työskenteli ja järjesti myös ns. työpajoja muiden arkkitehtien ja piirtäjien kanssa. Lasses Villassa vietettiin myös iloista seuraelämää. Lahden toisella puolella asunut Bertel Jung – kuulu arkkitehti hänkin – lahjoitti Larsille kirjan, joka sisälsi kirjoitelmia Lasses Villan arkkitehtuurista ja seuraelämästä. Kirjasta kehittyi sittemmin vieraskirja, johon monet suomalaiset kulttuurin merkkihenkilöt raapustivat nimensä ja terveisensä vuosien mittaan. Lasses Villa oli iloinen talo.
Lasses Villan piirustushuoneessaan Sonck säilytti nähtävillä kolmiulotteista suunnitelmaansa Mikaelin kirkosta ja sen ympäristöstä. Tässä piirustushuoneessa työskenteli Larsin lisäksi myös piirtäjiä. On kerrottu, että Lars olisi tehnyt itse suunnitelmansa vapaalla kädellä, ilman viivoitinta, ja että viivoittimien käyttö olisi jäänyt piirtäjien tehtäväksi. Ehkäpä juuri Larsin tapa käyttää piirtäjiä apunaan on johtanut harhakäsitykseen, jonka mukaan hän olisi ollut itse kohtalaisen huono piirtäjä. Käsitys on kuitenkin virheellinen, sillä 1970-luvulla jälkipolvet löysivät Larsin kätköistä yli 400 piirustusta, toinen toistaan kauniimpia. Piirustukset on, muutamaa lukuunottamatta, annettu rakennustaiteen museolle.
Ukkosmyrsky tuhosi Villan
Lars asui Ahvenanmaan lisäksi myös Helsingissä. Hänen Helsingin asuntonsa oli Lasses Villan tavoin iloinen talo. Lars oli seurallinen mies sekä tuottelias arkkitehti. Hänen elämänsä viimeisiä vuosia kuitenkin synkensi eräs ukkosmyrsky 1950-luvulla, jonka seurauksena Larsin rakas Lasses Villa tuhoutui lähes kokonaan. Onneksi kulttuurihistoriallisesti arvokas vieraskirja säästyi täydelliseltä tuholta.
Lars sydämistyi kotitalonsa tuhoutumisesta ja rakensi uuden, lähes samanlaisen huvilan vanhan tilalle. Sen verran vanhempi ja väsyneempi hän kuitenkin oli, ettei kaikkia kauniita yksityiskohtia saatu uuteen villaan mukaan. 1950-luvulla hän myös halvaantui. Kolme vuotta halvaantumisen jälkeen hän kuoli vuonna 1956.
Lars Sonck ei ehkä itse koskaan ollut tyytyväinen suunnittelemaansa kirkkoon, mutta me, jotka saamme joka päivä kävellä sen ohi ja katsella sitä ikkunoistamme, olemme iloisia että se on juuri sellainen kuin se on.
Teksti: Kirsi Sonck, portsalainen
Kuva: arkistokuva, TS
